Uudistunut Bhakti-jooga

Bhakti Jooga -lehtemme on uuden päätoimittajan Rangadevi Matajin ja taittajan Lila Mohini Matajin ansiosta saanut uuden, viehättävän ilmeen. Lehteä julkaistaan neljä kertaa vuodessa ja sen hinta on 15 euroa. Lehden voi tilata ottamalla yhteyden Rangadevi Matajiin: tiainenterhi@gmail.com.

Naiset ja Iskcon

Rangadevi dd

Mikä on naisen asema tämän päivän Krishna-liikkeessä – etenkin Suomessa?

Aloitetaanpa suoralla sitaatilla (käännös suomeksi sitaatin jälkeen):

"I was present on four occasions when Srila Prabhupada repeated the Canakya adage: ‘Never trust a woman or a politician.’ On each occasion Srila Prabhupada looked me in the eye to see my response. On the last occasion, in Bombay in 1973, he quoted the saying, heartily laughing in front of a small group of men. Then he said: ‘What do you think, Yamuna?’ Immediately I retorted: ‘Of course it is true, Srila Prabhupada,’ whereupon he became grave, looked at me with great feeling, and said, ‘But you are not a woman, you are a Vaisnava.’ - H.G. Yamuna Devi

”Olin paikalla neljänä eri kertana kun Srila Prabhupada lainasi Canakyaa (Pandita): ’Älä koskaan luota naiseen tai poliitikkoon’. Joka kerralla Srila Prabhupada katsoi minua silmiin nähdäkseen kuinka reagoin. Viimeisellä kerralla Bombayssa vuonna 1973 hän sydämellisesti nauraen lainasi tätä ajatelmaa pienen miesryhmän läsnä ollessa. Sitten hän sanoi: ’Mitä mieltä olet, Yamuna?’. Tiuskaisin heti vastauksen: ’Totta kai se on totta, Srila Prabhupada’, jolloin hän muuttui vakavaksi, katsoi minua rakastavasti ja sanoi: ’Mutta sinä et ole nainen, sinä olet Vaisnava’.”

Juuri keskuudestamme poistunut Yamuna Devi on yksi Srila Prabupadan tunnetuimmista naisoppilaista ja todellinen Iskconin pioneeri. Hän oli yksi jäsen kahden pariskunnan ryhmästä, joka lähti Prabhupadan pyynnöstä USAsta Lontooseen etsimään mahdollisuuksia Krishna-tietoisuuden ja Vedanta-filosofian tunnetuksi tekemiseen.

He tapasivat The Beatles-nimisen rockyhtyeen ja loppu onkin Iskconin loistokasta historiaa. Joka aamu kuulemme tämän yhteistyön hedelmällistä antia kun aamuohjelmassa klo 7.15 soi Yamunan laulama Govindam.. (Brahma Samhitan säkeet). Prabhupada itki kuullessaan levytyksen ja sanoi sen olevan maallisen tason yläpuolella. Hän pyysi, että se soitettaisiin aamu-aratin (aamujumalanpalveluksen) aikana ja yhä vielä niin tapahtuu kaikkialla maailmassa, kaikissa Iskconin temppeleissä, joka ikinen aamu.

Me kuuntelemme, kuinka Yamuna Devi sydämestään, rakkautta tulvien, ylistää Korkeinta Herraa ikiaikaisin sanskritin-kielisin rukouksin. Beatles-muusikot ovat taustalla, erityisesti George Harrison, joka organisoi koko levytyksen ja joka myöhemmin loi myös kuuluisat Krishnalle omistetut laulunsa (My Sweet Lord, Give me Peace, Hari Om ja monet muut).

Jotkut tahot ovat kritisoineet Srila Prabhupadaa ja väittäneet, että hän halvensi naisia lausunnoillaan. Yllä oleva sitaatti on siinä mielessä aivan klassinen, että asiayhteydestä irrotettuna siitä voisi saada käsityksen, ettei Prabhupadalla ollut juurikaan arvostusta naisia kohtaan. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin.

Mitä hän sitten tarkoittaa?

Ensiksikin on hyvä muistaa, että Srila Prabhupada oli Vaisnava-sannyasi (maailmasta vetäytynyt kerjäläismunkki) ja henkinen opettaja. Hän noudatti tiukasti Vaisnava-etikettiä, jonka mukaan munkilla ei pidä olla mitään tekemistä naisten kanssa. Hän ei koskaan tavannut naisia kahden kesken, jopa siskonsa läsnä ollessa oli paikalla aina myös oppilaita. Hän jopa mainitsi, ettei ole sopivaa, jos naispuolinen henkilö on kahden hänen kanssaan vaikka he ovatkin sisaruksia – jotteivat ihmiset ala puhua. Hän oli siis todella tarkka – ja siitä huolimatta vielä nykyäänkin vastaamme jatkuvasti tätä teemaa kosketteleviin kysymyksiin. Srila Prabhupada kyllä tiesi, kuinka kiinni ihmiset ovat seksuaalivietissään ja kehotietoisuudessaan ja minkälaisia kuvia harjoittamaton mieli luo tietämättömän hölmön päähän.

Toiseksi, Srila Prabhupadan arvostus naisia kohtaan on aivan vallankumouksellinen hengelliselläkin saralla, sillä hän heti alusta alkaen päästi heidät alttaripalvelukseen ja antoi heille bramiini-kasteita. Häntä on Intiassa, kotimaassaan kritisoitu tällaisesta vapaamielisyydestä. Ja länsimaissakin ainoastaan pieni kristittyjen vähemmistökirkko eli luterilaiset (vajaa 10 % kristityistä) sallii naispappeuden. Molemmat isot kristilliset kirkot eli ns. vanhat kirkot (katolinen ja ortodoksinen), joiden kristillinen perintö ja teologia on huomattavasti vanhempaa perua kuin evankelis-luterilaisen kirkon tai vapaiden suuntien, eivät salli naispappeutta eivätkä päästä naisia alttariin. Eli tällä perusteella kristityt syrjivät naisia paljon enemmän (täällä lännessä, sukupuolisen tasa-arvon kehdossa!) kuin me Iskconissa. Srila Prabhupada näki kaikki henkilöt myös henkisinä sieluina, ei pelkkinä kehoina.

Hän jatkuvasti koulutti omia oppilaitaan Vaisnava-etiketin seuraajiksi eikä pelkästään ollut tietoinen ’julkisuuskuvastaan’. Hänen painotuksensa uudelleen ja uudelleen oli, että oppilaat noudattaisivat tiukasti tuota etikettiä saadakseen henkistä voimaa ja tullakseen aidoiksi Vaisnaviksi. Nämä naiskommentit on siis tarkoitettu opiksi hänen brahmacari- (munkkiopiskelija) ja sannyas-oppilailleen. Henkisten kykyjensä ja kokemuksensa avulla hän näki, mitkä kompastuskivet bhaktin polulla voivat olla edessä. Ja kaikesta opista huolimatta, polulta suistumisia tapahtui ja tapahtuu. Bhakti-joogan prosessi on yksinkertainen mutta siihen vaaditaan vilpittömyyttä, mikä on nykyihmiselle erityisen vaikeaa. Useimmathan haluavat olla jotain muuta kuin todellisuudessa ovat.

Yamuna Devi kertoo myös, kuinka Srila Prabhupada alkuaikoina opetti häntä kokkaamaan. Yamuna ilmestyi keittiöön minihameessa ja pienessä topissa ja istui lattialla risti-istunnassa. Hetken kuluttua hän kysyi, voisiko hän käydä tupakalla. Prabhupada katsoi häntä lempeästi ja sanoi:’Wash your hands’ (pese kätesi). Hän ei torunut, ei kieltänyt eikä kommentoinut. Kun he sitten aloittivat (tupakoinnin jälkeen), Prabhupada hiljaksiin alkoi kärsivällisesti selittää, kuinka keittäminen Krishnalle on Jumalan palvelemista ja kuinka kasvisruoka laitetaan Hänen ilokseen, ei ajatellen omaa vatsaa tai aisteja – vain yksinomaan rakkaudella Jumalalle. Yamuna kysyi, että voisiko hän saada lasin vettä. Prabhupada (juomisen jälkeen): ’Wash your hands’. Keittiössä tuli kuuma ja Yamuna pyyhkäisi otsaltaan hikeä, johon Prabhupada:’Wash your hands’.

Kuulostaako tämä siltä, että Srila Prabhupadalla oli ongelma naisten suhteen? Ennemminkin tämä vahvistaa sitä käsitystä, että hän oli armollisin koskaan länteen tulleista guruista.

Molemmat edellä mainituista ovat Yamuna Devin suoria lainauksia ja nähtävissä esim. YouTubessa. Nämä eivät suinkaan ole ainoita hänen naisoppilaidensa kertomia tarinoita, niitä on lukuisia muitakin. Ne ylilyönnit, joita Iskconin kasvaessa tapahtui, olivat Prabhupadan kypsymättömien oppilaiden omia järjestelyjä – ja nykyisin jo historiaa. Jollei ymmärrä, mikä tarkoitus säännöstelevillä periaatteilla on, niitä seuraava brahmacari voi hairahtua kehittelemään jopa naisvihaa.

Ja jollei nainen kunnioita brahmacarin itsekuriharjoitusta, seurauksena on vain sekasortoa. Naistenkin pitäisi ymmärtää, että munkkien tai munkkioppilaiden vietteleminen on alhaista ja halpahintaista. Seksuaalisuus on vieteistä voimakkain ja sen suitsiminen väkisin ei oikein tahdo onnistua. Mieli on saatava yhteistyöhön ja sitä ei saa tarpeettomasti kiusata. Naisten pitäisi tuntea arvonsa muullakin tavoin kuin käyttämällä naisellisia kykyjään munkkien mielen hämmentämiseen. Kuten Prabhupada selittää Bhaja hu re mana –laulun sanoja: mieltä pitää suostutella, ole kiltti ja keskity Herran Lootusjalkojen palvelemiseen.

Suurin osa bhaktoistakin päätyy naimisiin – ja se on hyvä sekin. Toisin kuin esim. vanhojen kristillisten kirkkojen ymmärrys munkkeudesta, Vaisnava-munkkioppilas (brahmacari) voi koulutuksensa jälkeen valita, meneekö hän naimisiin vai ei. Brahmacari-koulutuksesta hyötyy todella suuressa määrin myös (tuleva) vaimo. Ja naimisissa ollessaankin puolisot voivat n. 50-vuotiaina päättää, keskittyvätkö henkiseen elämään yhdessä vai erikseen, kunhan lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja ’lentäneet pesästä’ ja oma aika taas lisääntyy. Tässä yhteydessä on selvennettävä, että täysin vapaa seksi ei kuulu edes avioliittoon – ihmiselämä ja ihmiskeho on tarkoitettu korkeampia päämääriä varten kuin vain parittelemaan kuin eläimet.

Näihin rajoituksiin liittyy jälleen vahvasti naisen arvostaminen; aviovaimo ei ole pelkkä miehensä seksuaalinautinnon välikappale, avioliitto tai parisuhde ei ole siis parittelusuhde ja jos nainen hyväksyy itselleen tuollaisen aseman, (jota nyky-yhteiskunta joka puolelta suosittelee – naiset eivät ymmärrä enää, että se on hyväksikäyttöä vaan vaahtoavat itsekin tasa-arvosta) hän tulee menettämään miehensä kunnioituksen ja sitä kautta lopulta myös rakkauden. Tässä kohtaa voisikin kommentoida länsimaissa paljon mediassa paukutettua ylemmyydentuntoa ja sääliä ns. kehitysmaiden naisten aseman suhteen. Onkohan omamme (en nyt puhu Krishna-bhaktoista) yhtään piirua parempi – toisenlainen vain?

Tätä arvojen murentumista tasa-arvon nimissä Srila Prabhupada kritisoi kovin sanoin. Hän ei tosiaankaan arvostanut modernin yhteiskunnan käsitystä naisten ’vapaudesta’. Hän sääli kovasti niitä nuoria naisia, jotka elivät ilman (perheensä ja etenkin isänsä) suojaa ja olivat seksinvonkaajien ja juopottelevien miesten petkutettavissa. Naisten ’vapautuminen’ tarkoitti myös silloin 60-70-luvuilla useimmiten sitä, että heillä jo kovin nuorina oli ollut useita seksisuhteita miesten kanssa, jotka eivät tunteneet lainkaan vastuuta ja vaihtoivat kumppania kyllästyttyään. Ja naiset, joista tällä tavoin – vapaan rakkauden nimeen – tehtiin huonompia kuin prostituoidut (he sentään saavat palkan työstään), muuttuivat katkeriksi, sydämettömiksi ja koviksi. Ja saatuaan lapsia, siirsivät nuo asenteet heihin – ja/tai olivat poissa kotoa työelämässä (tasa-arvon nimeen!).

Prabhupada näki, mihin tämä johtaisi ja tänään näemme täällä Suomessakin, kuinka oikeassa hän oli. Vuoden aikana olemme nähneet tässä pienessä 5 miljoonan asukkaan maassa jo useita perhesurmia. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi näitä tapahtuu. Joka ikisessä tapauksessa rakkaussuhde on ollut/muuttunut nautinto- ja omistussuhteeksi. Rakkaus-sanan oikea merkitys on täydellisesti hävinnyt ja sekoittunut nautinnonhalua tarkoittavaan sanaan. Himon mukana tulevat sen kumppanit: turhautuminen, kateus, mustasukkaisuus, pelko, viha ja vihan mukana väkivalta.

Kun Prabhupada puhui ’naisista’, hän useimmiten tarkoitti näitä moderneja, ’vapaita’ naisia, jotka harhaanjohdettuina kuvittelevat, että voisivat käyttäytyä kuten miehet mutta eivät ymmärrä, että tällä tavoin eivät saa kunnioitusta sen enempää miehiltä kuin omalta sukupuoleltaankaan. Hänen terävät sanansa saavat juuri nuo naiset älähtämään, joiden vale-egoon se osuu. Suojellut ja arvostetut naiset – ja siten itsetuntonsa säilyttäneet - ymmärtävät kyllä asian ytimen.

On todettava myös, että valitettavasti kaikki hänen miesoppilaansakaan eivät päässeet irti näistä modernin yhteiskunnan stereotypioista tai sitten asenteet heilahtivat toiseen äärilaitaan, jossa kaikki oli kiellettyä. Mutta Iskconkin on oppinut virheistään ja yhteisömme opiskelee ja tekee kovasti työtä, jotta ymmärtäisimme Srila Prabhupadan antamat ohjeet kaikessa laajuudessaan ja täyteydessään. Ja vilpittömän yrityksen hedelmiä on jo näkyvissä.

Oltuani useita vuosia poissa liikkeen parista (oppimassa ’tasa-arvon’ hedelmiä), ällistykseni oli suuri kun tultuani takaisin sain osakseni niin suurta kunnioitusta ja kohteliaisuutta. Sitä on jatkunut nyt toista vuotta, joten vieraskoreudesta ei voi enää olla kyse. Arvostus ei näytä vähenemisen merkkejä, päinvastoin. Olen itsekin oppinut joka päivä Vaisnavana olemisen taidetta. Vuorovaikutushan on aina molemminpuolista ja sana ’lady’ tai ’äiti’ on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Olen oppinut uusia asioita oikeasta rakastamisesta ja rakastettuna sekä suojeltuna olemisesta ja olen oppinut syvempää luottamusta Krishnaan. Oikean rakastamisen prinsiipin olen saanut henkiseltä opettajaltani ja kun nyt vihdoin olen suostunut myös ottamaan sen vastaan, rukoilen ja toivon, että voisin siirtää sitä myös mahdollisimman puhtaana eteenpäin.

Rakastaminen ei suinkaan aina ole helppoa eikä ollenkaan sellaista kuin romanttisissa elokuvissa. Rakastaminen on aina dynaamista toisten palvelemista, se on tietoisuuden tila, joka täytyy valita joka päivä. Sen pitää olla vapaaehtoista, jotta se pääsisi virtaamaan esteittä. Rakastavaan palvelemiseen liittyy aina oman itsen siirtäminen syrjään, tietoisuus siitä, etten ole universumin keskipiste. Sen keskipiste on Krishna, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Ja rakkauden huipentuma on vihdoin, monien elämien jälkeen, luovuttaa tuo paikka Hänelle takaisin.

Lopuksi vielä ajatelma meditoitavaksi:

’Real love means that you are not loving someone because of what they can do for you, but just because who they are. And that is love of God, too. In other words, you love God not because He is giving you your daily bread... or He is satisfying all your desires, but because He is Krishna.’

- H.H. Bir Krishna Goswami (from a lecture on Caitanya Caritamrita, Ljubljana, July 26, 2009)

Todellinen rakkaus tarkoittaa sitä, että et rakasta jotakuta sen vuoksi mitä hän tekee vuoksesi vaan ainoastaan siksi, kuka hän on. Näin toimii Jumalankin rakkaus. Toisin sanoen, et rakasta Jumalaa vain siksi, että Hän antaa sinulle jokapäiväisen leivän … tai että Hän täyttää kaikki toiveesi vaan siksi, että Hän on Krishna (=kaikkein viehättävin ja mitä kaikkea muuta tuo yliaistillinen nimi sisältääkään! Hän on kaiken ilon ehtymätön lähde. suom.huom).